Motiivi tarttui hihasta kolmea JHL:n uuteen edustajistoon valittua liiton päättäjää. Kaikki kolme ovat ensikertalaisia: Merja Ruotsalainen, 55, Helsingistä, Anne-Mari Juotasniemi, 59, Rovaniemeltä ja Mirka Vainikka, 38. Helsingistä. Vainikka kuuluu vastavalitun edustajistoin nuorimpaan viisikkoon mutta päättäjänä kokeneimpiin.
Ilo pinnassa, suru sydämessä
Helsingin yhteisjärjestö JHL:n puheenjohtaja Merja Ruotsalainen pääsi edustajistoon ensiyrittämällä.
Yksi Helsingistä liiton edustajistoon ponnistanut on Helsingin yhteisjärjestö JHL:n puheenjohtaja Merja Ruotsalainen. Hän keräsi ensikertalaiseksi komean äänipotin, 113 ääntä.
– Iloitsen äänimäärästä ja läpimenosta ihan kympin edestä, hän kommentoi tuoreeltaan hyvin nukutun yön jälkeen.
Omaa vaalityötään Ruotsalainen luonnehtii maltillisen varovaiseksi.
– Enemmänkin olisin voinut työpaikkoja kiertää, mutta kun Helsingin kaupungin hallintouudistus teettää niin kovasti työtä. Oman yhdistyksen jäseniä lähestyin kuitenkin kirjeellä.
Vaikka Ruotsalainen iloitseekin omasta äänimäärästään, hän suree matalaksi jäänyttä äänestysprosenttia. Syyksi hän epäilee kilpailukykysopimusta, joka saattaa edelleen kaivertaa jäsenistöä.
– Ehkä tässä on nähtävissä kentän pieni kannanotto siihen, että jäsenistöltä viedään etuja, lomarahaa ynnä muuta, eikä porukka sen takia vaivaudu äänestämään. Eikä se vaalikirjesotkukaan lisännyt äänestysintoa.
Edustajisto on JHL:n korkein päättävin elin, ja sen uutena jäsenenä Ruotsalainen haluaa vaikuttaa etenkin jäsenistön työpaikkojen ja työsuhteen ehtojen säilymiseen yhtiöittämis- ja muissa muutostilanteissa.
– Yhtiöittämiskehitykselle tuskin mahdamme mitään, mutta liiton on neuvoteltava työpaikat turvaavat siirtosopimukset ja asialliset työsuhteen ehdot uudelle työnantajalle siirryttäessä. Samalla taataan ihmisille mahdollisuus kiinnittyä edelleen JHL:ään, hän sanoo.
Myös turhista vastakkainasetteluista pitäisi edustajistotyöskentelyssä päästä.
– Edustajisto ei ole oikea paikka pääkaupunkiseutu vastaan muu Suomi -ottelulle, vaan pitäisi aidosti keskustella asioista. Jäsenten perustyö on kaikkialla sama, ja kaikki alueet ja sopimusalat yhtä tärkeitä, hän napauttaa.
Ei kenenkään ohjailtavissa
Anne-Mari Juotasniemi luonnehtii itseään kantaa ottavaksi ja suorapuheikseksi Lapin tytöksi.
Pääluottamusmies Anne-Mari Juotasniemi on yksi uuden edustajiston pohjoisimmista jäsenistä. Matkaa kotikulmilta Rovaniemeltä liiton keskustoimistoon Helsingin Sörnäisiin kertyy rapiat 700 kilometriä.
Juotasniemi on alunperinkin pohjoisen tyttöjä ja kertoo asuvansa edelleen syntymäosoitteessaan.
– Päättäjänä uskallan ottaa kantaa, sanon mielipiteeni niin kuin se on, enkä ole kenenkään ohjailtavissa, hän kuvailee itseään.
Juotasniemi oli ensimmäisen kerran ehdolla viisi vuotta sitten. Silloin paikka jäi haaveeksi, mutta toinen kerta toi liki sata ääntä.
– Tapasin jäseniä, laitoin vaalikirjeitä ja osallistuin liiton Näissä kengissä -vaalikiertueen tapahtumaan kotinurkilla. Yhdistyksen pääluottamusmiehenä olen väelle tuttu, mutta muuten en tehnyt kovin intensiivistä vaalityötä. En tykkää tyrkyttää ittiäni, hän perustelee.
Äänestysprosentin laskun vuoden 2012 edustajistovaalin liki 40 prosentista 27,3 prosenttiin Juotasniemi otti pettyneenä vastaan.
– Tosi huono tulos, ihan tyrmistyttävä, hän kommentoi.
Mistä laimea aktiivisuus kielii?
– Kyse ei ole siitä, etteikö liitto olisi tehnyt vaalityötä tai ettei olisi paikallisesti rummutettu asiasta. Ehkä yleinen lamaannus heijastuu myös liittovaaliin. Jäsenistön edut heikkenevät, on yhtiöittämistä, työ on pätkittäistä tai muuten epävarmaa. Se lamaannuttaa, vaikka pitäisi olla juuri päinvastoin, hän miettii.
Näkemys syntyy kokemuksesta
Mirka Vainikka on toisen polven JHL:läinen. Hänen vanhempansa kuuluivat aikanaan KTV:hen.
– Tuntuu todella hyvältä. Aiemmin olen päässyt varasijalta osallistumaan edustajiston kokouksiin, mutta kesästä lähtien olen varsinainen jäsen, iloitsee Mirka Vainikka.
Vainikka on koulutukseltaan sosionomi (YAMK) ja toimii parhaillaan Irti huumeista ry:n toiminnanjohtajana. Myös kuntasektorilta hänellä on vankka kokemus, niin työntekijänä kuin kunnallisena päättäjänä. Hän on parhaillaankin Helsingin kaupunginhallituksen jäsen.
80-luvulla syntyneitä valittiin uuteen valtuustoon vain neljä. 70-luvun lopulla syntynyt Vainikka epäilee, että ajan myötä kertyvä työelämän tuntemus ja kokemus painoivat äänestäjien valitessa suosikkejaan.
– Tässä vaalissa oli työntekijän kannalta kyse tosi isoista asioista. Päätöksenteossa tarvitaan ajan myötä tapahtunutta ajattelun kasvua, pelkkä asiasisällön teoreettinen hallinta ei riitä, hän miettii.
JHL:n edustajistossa Vainikka aikoo erityisesti paneutua sydäntään lähellä oleviin aiheisiin. Niitä ovat työntekijöiden arkeen jliittyvät asiat sekä etenkin sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskentelevien jäsenten hyvinvointi.
– Sote-uudistus ja valinnanvapaus ovat niitä asioita, joissa liittojen on oltava hereillä ja huolehdittava, ettei samalla heikennetä työntekijöiden oikeuksia, hän sanoo.